|
|||||||||||
|
Fiat lux!
Valistus on pysyvästi ajankohtainen keskustelun aihe. Siitä on aina voitu muokata hyvä vihollinen, jota kritisoimalla sen jälkeiset aatesuuntaukset ja yksittäiset kirjoittajat ovat voineet terävöittää profiiliaan. Koska valistus kuitenkin määritteli itsensä ennen kaikkea kritiikiksi, myös sen kriitikot ovat jatkaneet liikkeen perinteitä.
Sitä mukaa kuin tutkimus on täsmentänyt kuvaa 1700-luvusta, valistuksesta on yhä vaikeampi väittää mitään yleistä. Mukaan mahtui vastakkaisia ja keskenään ristiriitaisia aineksia, joista osa mutta vain osa halusi ja uskalsi vaatia järjen nimissä yhteiskunnallisia uudistuksia.
Valistus synnytti uudenlaisen ihmistyypin, vapaan kirjoittajan, joka liikkui tai oli pakotettu liikkumaan eri kirjallisuudenlajien välillä — kirjallisuuden ja filosofian mahdollisesta erosta ei tuolloin tehty suurta numeroa. Voltaire kirjoitti runoja, näytelmiä, romaaneja, pamfletteja, eri alojen tieteellisiä teoksia. Diderot aloitti kirjallisen uransa englantilaisen filosofian ranskantajana, oli uraa uurtava kuvataidekritiikko ja romaanikirjailija sekä toimitti d’Alembertin kanssa Suuren Ensyklopedian, yleistajuisen kokonaiskatsauksen ajan tieteisiin, taiteisiin ja käytännön taitoihin.
Valistuksen keskeisiä piirteitä oli luonnontieteellisen metodin soveltaminen ihmisen ja yhteiskunnan tutkimiseen. Kehittyi uusi tiede, psykologia, joka yritti löytää inhimillistä tietoisuutta ohjaavat mekaaniset liikelait. Ensyklopedian avustajiin kuulunut abbé de Condillac sitoi ajattelun alkuperän kielen alkuperään ja johti radikaalina sensualistina merkkien käytön ihmisen tarpeesta kommunikoida aistimuksia ja niihin liittyviä tunteita.
Intellektualismin leimaa kantava valistus oli muutenkin kiinnostunut ihmisen tunne-elämästä. Tunteisiin sovellettuna sen tieteellinen metodi tuotti ajatuksen erityisestä tunteiden logiikasta. Ajateltiin, että niin sanottu hyvä maku voitaisiin perustaa ihmisluonnosta löytyville lainmukaisuuksille, jotka tarjoaisivat kriteerit taiteen luomiselle ja arvioinnille.
Tunteiden ja järjen suhdetta työstetään myös Jane Austenin romaaneissa, joissa valistuksen hengessä varoitellaan erityisesti naislukijoita liiallisen tunteellisuuden vaaroista. Valistuksen näkökulma oli epäilemättä miehinen, mutta myös Austenin ja muiden ajan naiskirjoittajien asennoituminen kysymykseen on jakanut myöhempiä feministisiä tulkintoja. Laurence Sterne jäi tässäkin suhteessa poikkeusilmiöksi — hän kirjoittaa tunteellisuudesta avoimen kaksimielisellä tavalla.
Valistus ei ollut pelkästään kirjallisuutta ja filosofiaa. On väitetty sen jopa huipentuneen Mozartin Taikahuilussa: ooppera tuo näyttämölle utopian, jossa valistuneeseen järkeen yhdistetään sen vastakohdat — uskonto, myytti ja tunne. Samalla saavat ratkaisunsa valistukselta avoimeksi jääneet yhteiskunnalliset ristiriidat autonomisen, vallankumouksellisen subjektin ja absoluuttisen monarkian välillä.
Teemu Ikonen
P.S. Teemu Ikonen kiittää Nuoren Voiman lukijoita, avustajia ja päätoimittajakumppaneitaan Janne Porttikiveä, Markku Paasosta ja Markku Lehtistä yhteistyöstä ja toivottaa Nuorella Voimalle menestystä jatkossakin.
|
4/03 Valistus
Sisältö 4/03Teemu Ikonen ja Markku Lehtinen: Fiat lux!
|
|||||||||
