|
|||||||||||
|
Keinotekoisen lumo
E. T. A. Hoffmannin kertomuksessa "Nukkumatti" päähenkilö rakastuu kohtalokkain seurauksin Olimpia-nukkeen, automaattiseen kaunottareen. Moniäänisessä kertomuksessa eräs kirjallisuudentutkija kunnostautuu tulkitsemalla tapahtuman: nukke on metafora, pelkää allegoriaa. Hän ei kerro, kuinka tämä allegoria pitäisi tulkita, mikä ei tietenkään ole sattumaa. Yhdellä tasollaan Hoffmannin "Nukkumatti" kertookin juuri kielen ja metaforien mahdista. Kirjailija herättää lukijan mielenkiinnon luomalla kuolleista kirjaimista uskottavia, omaa elämäänsä eläviä hahmoja, ja lukijan on puolestaan osallistuttava leikkiin, eikä vain kirjallisuudessa: myös muissa taiteissa hahmot elävät viime kädessä vasta katsojan mielikuvituksessa. Myytti Pygmalionista ja henkiin heräävästä kuvapatsaasta, sekä kertomukset hänen rinnakkaishahmoistaan seppä Ilmarisesta ja tohtori Frankensteinista viittaavat kuitenkin siihen, että henkiin herättämisen kielikuvaa ei pidä tulkita ainakaan liian kirjaimellisesti; Hans Bellmerin taide puolestaan näyttää myytin groteskit ja perverssit puolet. Freud yritti ratkaista Olimpia-nuken arvoituksen kiistellyllä tavallaan. Hänen tulkintansa Hoffmannin kertomuksen herättämästä kammon tunteesta perustuu viime kädessä kielen, sanan unheimlich moniselitteisyyteen. Oli hänen teorioittensa ja käsitteidensä suhde todellisuuteen mikä tahansa, juuri kielen moniselitteisyys saa ne edelleenkin elämään omaa elämäänsä kirjallisuus- ja kulttuuriteorioiden näyttämöllä. Kielikuvien ja trooppien voima kiinnosti myös Paul de Mania. Tutkielmassaan Kleistin "Marionettiteatterista" hän pyrkii osoittamaan, kuinka marionetin asettaminen esteettisen täydellisyyden ideaaliksi paljastaa esteettiseen kasvatukseen kätkeytyvän ideologisen väkivallan. De Manille retorisessa luennassa Kleistin kertomus kertoo samalla, kuinka jokainen kirjallinen teksti jännittyy muodon täydellisyyden ja merkityksiä purkavan kielellisen mekanismin välille. Ernst Jüngerin tuotannossa henkilöittämisen kielikuvat on käännetty toisinpäin. Hänen sotaisa retoriikkansa pyrkii luomaan uuden ihmistyypin, työläisen ja sotilaan, joka koneen kaltaisena "teräshahmona" ottaa vastaan teknologian aikakauden haasteet. Kuten Philip K. Dick, jolle tämän numeron voisi omistaa, kirjoitti aikanaan: että elollinen on esineellistymässä ja vastaavasti mekaaninen lähenee yhä enemmän elollista; tällöin elollisen ja ei-elollisen kategoriat eivät ole enää puhtaita. Tähän voisi vain lisätä: kirjallisuudessa ja muissa taiteissa ne eivät ole sitä koskaan olleetkaan.
Markku Lehtinen
PS. Nuoren Voiman toisena päätoimittajana on toiminut 1.12.2003 alkaen Eino Santanen.
|
5-6/03 - Nukke
Sisältö 5-6/03 Markku Lehtinen: Keinotekoisen lumo (pääkirjoitus)
|
|||||||||
