|
|||||||||||
|
Taidetahtoa etsimässä
"Vuosisadan proosasyksyä" 2004 hallitsi historiallinen romaani. Vaikka joissakin luonnehdinnoissa puhuttiin myös kielellisesti kiinnostavista teoksista, Finlandia-ehdokkaiden haastatteluissa toistui häiritsevän usein kysymys: miten palkinto-ehdokkaana olevan kirjan maailma vastaa historiallisia faktoja. Kirjallisuudelle usein esitettävä totuuden vaatimus oli siis haastatteluissa väännetty realismin banaaleimpaan muotoon, kysymyksestä "voisiko näin olla?" oli päädytty kuulusteluun: "oliko todella näin?". Suurin osa kirjailijoista toki yrittää vielä potkia tutkainta vastaan ja väittää kirjoittavansa puhdasta fiktiota faktojen puitteissa, mutta myöntää kuitenkin tekevänsä paljon tutkimustyötä, ja korostaa siten kirjailijan ammatin tutkimuksellista ulottuvuutta, joka on ehkä helpommin miellettävissä niin sanotuksi rehelliseksi työksi kuin mielikuvituksen ja kielen puhdas leikki.
Ornamenttia tai koristeellisuutta taiteessa ylipäätään tai kirjallisena keinona ei ehkä pidetä enää suoranaisena rikoksena, mutta kuten kirjailija Marja Kyllönen numeron kirjoituksessaan toteaa: kirjailijalta tarkastetaan ensiksi faktat, vaikka kirjailijan kai ensisijaisesti tulisi tutkia kieltä ja sen mahdollisuuksia, poeettisuutta, joka viime kädessä liittyy koristeellisuuteen.
1800-luvulla kirjallisuuden pyrkimys totuudellisuuteen sai ohjelmallisen muodon naturalismissa. Belgialainen kirjailija Joris-Karl Huysmans aloitti uransa naturalistina. Pääteoksessaan Vastahankaan hän kuitenkin kiinnittyy koristeelliseen pintaan sekä sisällön että muodon tasolla. Romaanin päähenkilön Des Esseintesin esteettisten nautintojen liioitellun yksityiskohtaisessa kuvauksessa Huysmansin naturalismi muuttuu barokkimaiseksi koristeluksi, jossa ilmaisu nousee kuvattujen asioiden edelle.
Vielä pidemmälle kielen poeettisiin mahdollisuuksiin eteni proosassaan ranskalaisen kirjallisuuden 1900-luvun alkupuolen omaperäisin klassikko Raymond Roussel. Toisin kuin häntä seuranneilla ja ihailleilla avantgarde-liikkeillä, Rousselilla ei ollut mitään porvarillista taidetta tai edes lukuromaaneja vastaan, vaan hän uskoi kirjoittavansa yhtä populaareja seikkailukertomuksia kuin palvomansa Jules Verne. Rousselin jäljittelemätön maailma oli mielikuvituksen matkaa kielessä, hänen kummallisten kertomustensa juonet lähtivät liikkeelle kielen moniselitteisyydestä, sanojen mielivaltaisesta yhdistämisestä homonymian ja homofonian avulla. Michel Foucault'n mukaan Rousselin kielen elementeillä, "sanoilla mistä tahansa, vailla kotia ja kotiliettä, lauseen riekaleilla, koosteilla kuluneista sanonnoista, tuoreilla yhdistelmillä", onkin merkityksensä vain poeettisen menetelmän koristeena.
Taidehistorioitsija Wilhelm Worringerin mukaan juuri ornamentissa kansan taidetahto saa puhtaimman ja sekoittumattomimman ilmaisunsa.
Toivommekin että proosavuosi 2005 osoittaa tahtoa faktojen sijasta koristeellisuuteen eli rehellisempään valehteluun.
Markku Lehtinen
P.S. Nuoren Voiman Liiton toiminnanjohtaja Mirja Halonen siirtyi vuoden 2005 alussa kustannusalalle. Toimitus kiittää Mirjaa kaikesta, ja sitä kaikkea on ollut paljon. Samalla toivotamme tervetulleeksi Liiton uuden toiminnanjohtajan Anu Laitilan.
|
6/04 - Koriste
Sisältö 6/04MARKKU LEHTINEN JA EINO SANTANEN: Taidetahtoa etsimässä
Arvostelua:
|
|||||||||
