|
|||||||||||
|
Pääkirjoitus 6/06
”Saa nähdä, ymmärtääkö maisema, että maalaus esittää sitä itseään. Olisi hyvä kysyä maisemalta, mutta kun ei voi.”
Näin miettii Paavo Rintalan Jumala on kauneus -romaanin taidemaalari yrittäessään ikuistaa kankaalle Limingan kuunvaloa, yöllisen peltomaiseman salaperäistä tunnelmaa.
Mistä syntyy maiseman ”tunnelma”? Kyökkipsykologisen intuition mukaan maisema on mitä on, ja katsojat kokevat sen jokainen omalla tavallaan. Havaittuihin tosiasioihin liittyy erilaisia subjektiivisia tuntemuksia.
Mutta onko maisemakokemuksessa lopulta tehtävissä eroa tuntevaan ja katsovaan minään? Kirjoituksessaan ”Maiseman filosofia” (s. 22–27) Georg Simmel lähestyy tätä ongelmaa kysymällä miksi juuri kauniin maiseman äärellä ihmiset usein sanovat: olisinpa maalari! Toive ei Simmelin mukaan ole sattumanvarainen, vaan ilmausta maiseman itsensä olemisen tavasta. Kokemus maisemasta merkitsee sitä, että taiteellinen muoto on jo ”tullut meissä eläväksi ja vaikuttavaksi”. Maiseman erityinen tunnelma on sen hahmottumista rajallisena kokonaisuutena. ”Eikö maiseman tunnelman ja havaittavan ykseyden pitäisi todella olla yksi ja sama, vain kahdelta eri puolelta tarkasteltu asia?”
Rajallisena ”teoksena” maisema viittaa takaisin rajattomaan luontoon. Simmelin mukaan maisema ”saa alkunsa vain silloin, kun havainnossa ja tunteessa sykkivä elämä riuhtautuu irti luonnon yhtenäisyydestä ja tuolloin muodostuva, aivan uudelle tasolle siirretty erityisluomus niin sanotusti avaa taas itse itsensä elämänkaikkeudelle ja sisällyttää rajoittamattoman omien puhkaisemattomien rajojensa sisään.”
Rintalan romaanin taidemaalari päätyy samantapaiseen ajatukseen äärellisen ja äärettömän suhteesta maisemassa: ”Kun katsoo sitä, mitä haluaa maalata, ja katsoo sitä puitten oksista, aukeaa maailma.
Se aukeaa loputtomiin. Se suurenee eikä sen suurenemisella ole rajoja.”
Antti Arnkil
|
6/06 - Maisema
6/06 Sisältö
IISA AF URSIN: "Kuka perkele on tehnyt näin ison tasangon?” – Juan Rulfo ja meksikolainen maisema" TOMMI USCHANOV: Valaisevat perunat ja musta lumi JOHN BURROUGHS: "Luonnon ylistys" (suom. Antti Immonen) MARIANNA KURTTO: Aistit synnyttävät maailman – Ihminen J.G. Granön maisemamaantieteessä TOMMI USCHANOV: Jari Järvelä ja Kansallismaisema GEORG SIMMEL: Maiseman filosofia (suom. Olli Pyyhtinen) GUILLAUME APOLLINAIRE: Kuukuningas (suom. Tommi Uschanov) LEE RANALDON HAASTATTELU (Kyösti Salokorpi)
KYÖSTI NIEMELÄ: Kolumni OLLI SINIVAARA: Runoja KATRIINA KAJANNES: Kuukauden klassikko SAILA SUSILUOTO: Erikan monologi JYRKI HEIKKINEN: Sarjakuva JOUNI AVELIN & TAPANI KILPELÄINEN: Lehtikatsaus Muistokirjoitus, Reko Lundán 1969–2006 MIKA ELO: Maiseman rajoilla, maisemia rajoilla
Arvosteluja:
Jouko Sirola: Ristiriitojen vimma (Katariina Vuorinen, Kylmä rintama) Herman Raivio: Ei sääliä terroristeille (Jean Baudrillard, Terrorismin henki) Ville-Juhani Sutinen: Säehaulikuuro sanahaulikosta (Jyrki Pellinen, Katkaistut haulikot) Mikko Jakonen: Aikansa kantava voima (Friedrich Nietzsche, Kirjoituksia kreikkalaisista) Tommi Uschanov: Matto saa olla matto (Tiina Huokuna, Vallankumous kotona!) Herman Raivio: Naisen ja miehen dialektiikka (Matti Mäkelä, Rakkausromaani) |
|||||||||
