Pääkirjoitus 6/2010

Amerikka on minun maani,

mutta Pariisi kotikaupunkini.

– Gertrude Stein

Stein on Stein on Stein

Gertrude Stein syntyi vuonna 1874 Pennsylvaniassa varakkaaseen juutalaisperheeseen. Vuonna 1903 hän matkusti Pariisiin, eikä palannut enää takaisin. Stein kuoli vuonna 1946, ja hänet on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle. Vieressä makaa elämänkumppani Alice B. Toklas, jonka tiedot on kaiverrettu Steinin hautakiven taakse.

Gertrude Stein tunnetaan ehkä parhaiten salongista, jota hän piti Pariisissa, osoitteessa 27 Rue de Fleurus. Vakituisiin vieraisiin kuului nousevan modernismin keskeisiä tekijöitä, muun muassa Picasso, Cezanne, Matisse, Apollinaire, Braque sekä Hemingway.

Myös Steinin oma kirjallinen tuotanto on korkeamodernistista ja ehdottomasti edellä aikaansa. Esimerkistä käyvät hyvin hänen kubistiset kirjalliset muotokuvansa, joissa tekstin ja sen rytmin kautta pyritään mimeettisen kuvaamisen sijaan tavoittamaan kuvattavan henkilön persoonallisuus, tämän oma rytmi. Esimerkistä käy myös hänen varhainen teoksensa Tender Buttons, jonka edelläkävijyyttä on ylistänyt esimerkiksi New Sentence -guru Ron Silliman: ”Kuka muu olisi vuonna 1911 kirjoittanut virkkeen, joka päättyy näin yllättäen kesken: ’Roast potatoes for.’”

Stein eli etuoikeutettua elämää: hänen ei koskaan tarvinnut tehdä töitä elääkseen. Ensimmäiset rahansa hän tienasi vasta vuonna 1933, kun hänen kirjoittamastaan Alice B. Toklasin omaelämäkerrasta tuli menestys.

Stein oli myös varsin omalaatuinen persoona. Hän oli sitä mieltä, että laiskottelu vaati neroutta. Hän totesi myös: ”Juutalaiset ovat onnistuneet synnyttämään ainoastaan kolme todellista neroa: Jeesuksen, Spinozan ja minut.” Toisaalta hänen mielestään työttömät ovat laiskoja, ja maahanmuuttajat ne vain tulevat Ranskaan laiskottelemaan ja hyödyntämään maan sosiaaliturvaa...

Steinin vuonna 1936 kirjoittaman, rahaa käsittelevän kirjoitussarjan tekstit – jotka julkaistaan myös tässä Nuoren Voiman numerossa – ovat kuin jostain Nalle Wahlroosin ja perussuomalaisten yhteisestä vaaliohjelmasta. Mutta ne ovat myös hillittömän hauskoja. Emme silti voi olla varmoja, kuinka paljon tässä on Steinin verratonta (ja joskus unohdettua) huumorintajua. Toisaalta ei kukaan voine kieltää sitä, että Steinin rahateksteissä on myös tiettyä profeetallisuutta.

Steinin poliittinen konservatiivisuus on kyllä tiedossa, mutta juutalaiselta lesboavantgardistilta ei kuitenkaan aivan ensimmäiseksi odottaisi lausuntoa, jossa ehdotetaan Hitlerille Nobelin rauhanpalkintoa – olkoonkin että tämä tapahtui vuonna 1934. Huumoriksi Steinin päähänpisto olisi suhteellisen mustaa.

Tosiasia kuitenkin on, että kommunistikauhuinen Gertrude Stein vastusti Rooseveltia ja tämän New Dealia. Francon toimia Espanjan sisällissodassa, kuten myös marsalkka Pétainia ja Vichyn hallitusta, hän sen sijaan kannatti. Stein myös käänsi 180 sivua Pétainin puheita ja vertasi käännöksen johdannossa Pétainia George Washingtoniin.

Toisaalta esimerkiksi Jessica Berman on teoksessaan Modernist Fiction, Cosmopolitanism, and the Politics of Community (2007) väittänyt, että Gertrude Steinin radikaalit narratiivit synnyttävät kosmopoliittista yhteisöllisyyttä, jota luonnehtii nomadinen ja moniääninen subjektin dekonstruktio sekä nationalismin vastaisuus.

Martti-Tapio Kuuskoski

P.S. Myös säveltäjä Erik Satie kuului Gertrude Steinin ystäväpiiriin. Satien kotoa löydettiin hänen kuolemansa jälkeen sikarilaatikoihin pakattuna nelisentuhatta piirroslappusta. Niihin hän oli piirtänyt muun muassa surrealistisia pikkuilmoituksia, joita julkaisemme tässä lehdessä suomeksi käännettyinä reproduktioina.

Takaisin

6/2010 - Gertrude Stein

6/2010 Sisältö

Teemu Manninen: Gertrude Steinin pinnallisuudesta

Heikki Kujansivu: Gertrude Stein ja kielirunous

Gertrude Stein: Tender Buttons – esineitä ja ruokia

Silja Järventausta: Hän

Maurice Blanchot: ”A Rose is a rose...”

Michael Palmer: Teoria kukasta

Michael Palmer: Näkymä asunnosta

Gertrude Stein: Cezannen muotokuva

Gertrude Stein: Picasson muotokuva

Antti Arnkil: Sijoitusten hajauttamisesta

Kenneth Goldsmith: Gertrude Stein välimerkeistä

Sanni Purhonen: Rakkaudesta ruokaan

Monique Truong: Kirja suolasta (otteita)

Matti Kangaskoski: Kielen viereen syntyvä maisema: Gertrude Steinin oopperalibretto ”Neljä pyhimystä kolmessa näytöksessä”

Gertrude Stein: Neljä pyhimystä kolmessa näytöksessä (näyte alusta)

VETERAANIVOIMA | Pertti Nieminen: Kuvat kuvien takana. Imagistisen runon kääntämisestä

Timo Pankakoski: Kuinka käsitteistä vieraannutaan: poliittisia reunamerkintöjä Helvi Hämäläiseen

Gertrude Stein: Jos kertoisin hänelle: Picasson täydellinen muotokuva

TEEMA KUVASSA | Aki Salmela: G.S.

Gerry Birgit Ilvesheimo: Gertrude Steinin (ei niin modernissa) keittiössä

LEHTIÄ MAAILMALTA

Kirja-arvostelut

- Päivi Kosonen: Keisarinna ilman vaatteita ja muita johtopäätöksiä amerikkalaisesta naiskirjallisuudesta (Elaine Showalter: A Jury of Her Peers. Celebrating American Women Writers from Anne Bradstreet to Annie Proulx)

- Tommi Kakko: Modernismin artikuloimattomat totuudet (Gabriel Josipovici: What Ever Happened to Modernism?)

- Rauli Karjalainen: Onnellisten aika (Patti Smith: Ihan kakaroita)

- Martti-Tapio Kuuskoski: Kuinka monta pyhimystä? (Gilles Deleuze: Image and Text, toim. Eugene W. Holland, Daniel W Smith & Charles J. Stivale)

- Martti-Tapio Kuuskoski: ”Who am We?” – perhetarinoita (Monique Truong: Bitter in the Mouth & Gail Scott: The Obituary)

NUORI VOIMA 101 VUOTTA SITTEN: 1909 | Leikkiä (1–2/1909); Nuoren Voiman tulevaisuus (8–9/1909)

TAKASIVU | Matti Kangaskoski: Runo

Bonuksena:

- Erik Satien pikkuilmoituksia (luonnoksia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä)

- Gertrude Steinin mainoksia (otteita ”Advertisements”-tekstistä teoksessa Geography and Plays, 1922)

- Gertrude Steinin kirjoituksia rahasta The Saturday Evening Post -lehdessä (Money, 13.6.1936; More About Money, 11.7.1936; Still More About Money, 25.7.1936; All About Money, 22.8.1936; My Last About Money, 10.10.1936)