|
|||||||||||
|
Pääkirjoitus 1/09
”Ystävät! Ei Kukaan uhkaa minua viekkaudella ja voimalla!” – Odysseia
Odysseus, joka oli sentään laivan kapteeni ja jonkinlainen sotasankarikin, ei hoidellut kovin mallikkaasti virkaansa merellä. Jossain vaiheessa Odysseus ajautuu miehistönsä kanssa kyklooppi Polyfemoksen saarelle, jossa koko porukka on vaarassa tulla jättiläisen syömäksi.
”Kun kysyt, kuullos siis, kyklooppi, sa nyt, mikä mulla on nimi kuulu, mut lahjapa myös suo, kuin lupasitkin. Ei-kuka on se, ma sain nimen Ei-kuka, niin mua kutsui ain’ isä, äitikin ennen, niin suku, ystävät muutkin.”
Ei-kukaan, kreikaksi Outis tai Oudeis, latinaksi Nemo tarjoaa sopivaa liikkumavaraa identiteetin hahmotustyössä. Ei olekaan ihme, että polvihousuisena pojankoltiaisena minua kiinnosti – yksisilmäisten lammaspaimenten lisäksi – Jules Vernen salaperäinen kapteeni Nemo.
Vuosia myöhemmin tulin huomaamaan, että abipaidassamme lukee ”Nobis par est nemo, et nemo secundum.” Enkä edes nuoruuden uhmassani älynnyt asettua vastustamaan tätä luokan demokraattisella päätöksellä toteutettua neronleimausta, joka nykykielelle käännettynä kuuluisi jotakuinkin ”We are the best, fuck the rest”. Tosin lausahduksen subtiili ”ei-kukaan” on tässä jälkimmäisessä muodossa tyystin kadotettu.
Syy siihen, että ensimmäisen päätoimittamani Nuoren Voiman teema on kielto, ei kuitenkaan löydy menneisyydestä. Pikemminkin: aikamme tarvitsee kieltoa – enemmän kuin koskaan!
Tässä lehdessä ei kuitenkaan käsitellä esimerkiksi meontologiaa, joka on oppi ei-olevasta. Myöskään apofaattista teologiaa ei sisäsivuilta löydy (tai no, sitä ehkä nimeksi). Mutta Freudia ei! Torjuntadiskurssi puuttuu tyystin tästä numerosta! Huolimatta siitä, että myös Freudin mielestä murskatut silmämunat olivat kiehtovia (mutta siitä voi lukea tarkemmin vaikkapa Nuoren Voiman numerosta 5–6/03).
Sen sijaan lehdestä löytyy paljon muuta vähintäänkin yhtä ei-pitoista. Esimerkiksi ei-filosofi François Laruellen esittely – henkilön, joka vaikeaselkoisuudellaan sai Jacques Derridankin tuskastumaan. Donald Barthelme tarjoaa jokseenkin definitiivisen selvityksen ei-mistään, Pekka Tarkka analysoi Joel Lehtosen ja Antti Nylén Gösta Ågrenin kieltotaipumuksia. Ei voine kiistää sitäkään, että negaatio on iskenyt viehättävän leimansa myös lehdessä esiteltyyn lyriikkaan ja proosaan.
Nuoressa Voimassa on uudet vakiopalstat, kuten Veteraanivoima ja Teema kuvassa, joiden tekijät vaihtuvat numerosta toiseen. Tässä numerossa aloittaa myös palsta nimeltä Prosak, joka liittyy kiinteästi Nuoren Voiman Liiton uuden proosaklubin toimintaan, sekä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Salongissa-palsta, jonka ensimmäiset vieraat ovat Kristian Smeds ja Juha-Heikki Tihinen.
Numeron viimeisimpänä kieltäjänä lehti tarjoaa modernin negaation subliimeimpien sfäärien spesialistin, Samuel Beckettin, jonka ainoaksi jääneen oopperalibreton suomennos on luettavissa lehden takakannesta. Tämä ”kieltäjä iänikuinen” taitaa väistää siinä lopulta itse kiellonkin. Libreton syntytarina on seuraava. Säveltäjä Morton Feldman kysyi Beckettiltä, haluaisiko tämä kirjoittaa Feldmanille oopperalibreton. Siihen Beckett: ”En pidä oopperasta.” Feldman: ”No en minäkään varsinaisesti.” Beckett: ”En pidä siitä, että tekstejäni sävelletään. Miksette sitä paitsi käytä jotain valmista tekstiäni?” Feldman: ”Ne ovat jo niin täysiä, etteivät ne enää tarvitse mitään musiikkia.” Beckett: ”Hyvä on. Mutta minulla on elämässäni vain yksi teema, josta kirjoitan – neither.” Ja Beckett kirjoitti libreton postikortille.
Feldmanin säveltämä Neither-ooppera (1977) saa Suomen kantaesityksensä Musica nova -festivaaleilla helmikuun puolessavälissä. Peter Brookin Beckett-ohjaus Fragments, jonka yhtenä osana ”neither”-teksti myös on, sai sekin Suomen ensi-iltansa helmikuussa, Espoon kaupunginteatterissa, itse asiassa – eilen. It’s in the air…
Sukella siis Nuoren Voiman kirjalliseen kieltoavaruuteen, jossa pimeästä aineestakin tehdään näkyvää!
Martti-Tapio Kuuskoski
P.S. Seuraavan numeron teema on ”Runous 2008”, ja sen toimittavat Miia Toivio & Marko Niemi.
|
1/09 - Kielto
1/09 Sisältö
Donald Barthelme: Ei-mitään: alustava selvitys Sakari Katajamäki: Kieltojen pitkässä lieassa Tytti Heikkinen: Kiltti tyttö François Laruelle: Yhteenveto ei-filosofiasta Martti-Tapio Kuuskoski: ”Tärkein Euroopassa työskentelevä tuntematon nykyfilosofi: François Laruelle” Jaana Seppänen: Ketman eli kiellon anatomiaa Puolan kansandemokratiassa SALONGISSA | Luvattomat taiteilijat?! Kristian Smeds ja Juha-Heikki Tihinen Nuoren Voiman Liiton syyssalongissa 2008 Jukka Viikilä: Tekstejä Jarkko Tontti: Runoja VETERAANIVOIMA | Pekka Tarkka: Joel Lehtonen kieltäjänä PROSAK | Markku Pääskynen: Pietari Suuren hevosen haamu PROSAK | Laura Lindstedt: Danse macabre Antti Nylén: Eräs kyllä TEEMA KUVASSA| Aapo Rapi: Kielto LEHTIÄ MAAILMALTA | Työryhmä Kyösti Niemelä, Aki Petteri Lehtinen, Satu Taskinen, Martti-Tapio Kuuskoski, Joel Lehtonen, Sanna Negus
Kirja-arvostelut:
- Janna Kantola: Rehellisen teeskentelijän tunnustukset (Pierre Bayard, Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut) - Timo Hännikäinen: Kieltäytymisen vaikeudesta (Kiitos ei! Kieltäytymisen kulttuurihistoriaa, toim. Mari K. Niemi) - Anna Helle: Oh! Sweet Nuthin’ (Kalle Haatanen, Ei voisi vähempää kiinnostaa) - Laura Lindstedt: Kuolema on jumala on kirjailija on kuolema (José Saramago, Oikukas kuolema) - Herman Raivio: Kolmannen valtakunnan affirmaatikko (Jonathan Littell, Hyväntahtoiset) - Aki Petteri Lehtinen: Demokratiaa, mutta vain tietyillä ehdoilla (Bruno Kaufmann, Rolf Büchi, Nadja Braun, Opas suoraan demokratiaan & Pierre Rosanvallon, Vastademokratia. Politiikka epäluulon aikakaudella) - Tere Vadén: Elämää 50 euron vuosibudjetilla (Lasse Norlund & Maria Dorff, Elämämme perusteista. Pohdintoja työstä, rahasta ja energiasta omavaraisen elämänkokemuksen valossa)
Takasivu | Samuel Beckett, ei kumpikaan (oopperalibretto), suomentanut Caj Westerberg
|
|||||||||
