AVAUSRUNO: T. S. ELIOT


HYSTERIA

 

Kun hän nauroi olin tietoinen uppoutumisestani

hänen nauruunsa ja olevani osa sitä, kunnes hänen hampaansa

olivat vain satunnaisia tähtiä, lahjakkaita sulkeisharjoituksissa.

Lyhyet hengenvedot imivät minua sisään, jokainen

hetkellinen toipuminen sisäänhengitti minua, lopulta katosin hänen nielunsa

pimeisiin onkaloihin, näkymättömien lihasten väreilyn

ruhjomana. Iäkäs tarjoilija vapisevine käsineen

oli levittämässä kiireisenä vaaleanpunavalkoruudullista

liinaa ruosteenvihreälle rautapöydälle sanoen: ”Mikäli

rouva ja herra haluavat nauttia teensä

puutarhassa, mikäli rouva ja herra haluavat nauttia

teensä puutarhassa...” Minä päätin, että jos hänen rintojensa

tutinan voisi lopettaa, osa iltapäivän sirpaleista olisi kerättävissä, ja

suuntasin huomiokykyni hyvin hienovaraisesti

tätä päämäärää silmällä pitäen.

 


Englannista suomentanut Paula Hotti.

Runo on julkaistu alun perin teoksessa The Catholic Anthology vuonna 1915.