Pääkirjoitus 4/08

 

 

Matkakirjallisuus. Jo pelkkä tuo sana riittää herättämään kirjallisuutta ja kirjoittamista koskevan peruskysymyksen, joka on yhtä ratkeamaton kuin klassinen ”muna vai kana”. Kumpi on ensin, matka vai kirjallisuus? Herääkö kirjoittamisen tarve ja inspiraatio matkustamisen kokemuksesta? Vai onko päinvastoin kirjallisuus ja lukeminen vastuussa siitä, että ihminen haluaa hylätä oman kotipiirinsä ja lähiympäristönsä lähteäkseen ”maailmalle”, kuten sanonta kuuluu? Onko kirjallisuus matkan jäljittelyä, sen jälkikäteistä representaatiota? Vai onko kirjoittaminen pikemminkin matkallaoloa ja matkustamista itseään, matkan tapahtumista tässä ja nyt,  fyysisesti paikallaan mutta mielikuvituksessa aina jo ”all over the world”, kuten muuan  toinen fraasi sanoo? Onko matkakirjallisuus kielen ja kirjoittamisen käyttämistä jonkin sellaisen kuvaamiseen ja näyttämiseen, jota lukijat itse eivät voi nähdä ja kokea? Vai onko kirjoittaminen tapa ”nähdä” ja ”kokea” asioita, paikkoja, tiloja ja maisemia, joita fyysinen matkustaminen ei voi koskaan tarjota, ei vaikka kiipeäisi Mount Everestille tai sukeltaisi Mariaanien haudan pohjaan?

 

Kuten numeron kirjoituksista käy ilmi, matkakirjallisuuden vastaukset näihin kysymyksiin ovat moninaiset, kirjoittajasta, aikakaudesta ja matkakirjallisuuden alalajista riippuen. Kai Mikkosen artikkeli valottaa matkakirjallisuuden yleisiä piirteitä kirjallisuustieteellisen kategorisoinnin, esteettisen arvioinnin ja modernin kirjallisuuden eri vaiheiden kannalta. Heikki Länsisalo kirjoittaa V. A. Koskenniemen teoksesta Havaintoja ja vaikutelmia kolmannesta valtakunnasta. Tässä tapauksessa matkakirja on ennen kaikkea mielenkiintoinen dokumentti yhden kirjallisuushistoriallisesti merkittävän hahmon suhteesta ja suhtautumisesta oman aikansa yhteen ilmiöön, joka ei tietenkään, kuten aivan liian hyvin tiedämme, ollut mikään ”yksi ilmiö”, vaan koko aikakautta leimannut suuri historiallinen mullistus. Näin matkakirja on kuin ikuistettu historiallinen silmänräpäys: rajallisempi ja katoavaisempi kuin jälkikäteen tehty hidas tutkimus, mutta samalla jollakin tapaa todempi ja aidompi dokumentti nykyisyydestä, johon emme koskaan enää pääse. Tommi Kakon artikkeli puolestaan kertoo hyvin erilaisesta matkustamisesta ja matkakirjoittamisesta: tajuntaa stimuloivia huumaavia aineita kirjoittamisessaan käyttäneiden kirjailijoiden kemiallis-kirjallisesta kokeellisuudesta. Tässä kontekstissa kirjallisuus on väline kuvata tietoisuuden rajatiloja ja epistemologisia äärikokemuksia. Samaan aikaan nämä kokemukset pakottavat kohtaamaan kielen ja kirjallisuuden rajat. Ja jottei matkakirjallisuus-sanan monien mahdollisten merkitysten kirjo jäisi tähän, Tiina Käkelä-Puumalan teksti osoittaa, miten lukuisat niistä voivat yhtä aikaa aktualisoitua yhdessä ja samassa romaanissa. Jos kohta tämän romaanin ollessa Thomas Pynchonin viimeisin teos Against the Day, lienee kyseenalaista onko se missään mielessä ”yksi ja sama”.

 

Matkakirjallisuus-teemaan liittyen haluaisin vielä nostaa esiin yhden numeron arvosteluosastossa käsiteltävän suomalaisen matkakirjailijan. Hän on Leif Salmén. Hienolla tavalla Salménin viimeaikaiset essee- ja matkakirjat jatkavat älyllisen, länsimaisen nykykulttuurin ristiriidoista ja mahdottomuuksista intensiivisesti tietoisen matkakirjallisuuden perinnettä, joka mielestäni on yksi 1900-luvun kirjallisuuden tärkeitä juonteita. Suomessa kyseisen lajityypin klassinen edustaja on Olavi Paavolainen. Euroopasta sen edustajia löytyy useita, niinkin erilaisia kuin Tropiikin kasvojen nuori Claude Lévi-Strauss tai Tonavan-matkaaja Claudio Maigris. Mielestäni Salménin kirjat ovat jääneet Suomessa liian vähälle huomiolle. Ehkä syy onkin siinä, että ne ovat liian eurooppalaisia. Vaikka suomalainen kirjallisuus on täynnä matkakirjoja Euroopasta, eurooppalainen älyllinen matkakirjallisuus on meillä ehkä edelleen outoa ja huonosti sulavaa.

 

 

Olli Sinivaara

 

 

Takaisin

4/08 - matkakirjallisuus

 

4/08 Sisältö

 

KAI MIKKONEN: Matkakirjan luonteesta

HEIKKI LÄNSISALO: Tarina humanistisesta ja rauhanomaisesta natsi-Saksasta. V. A. Koskenniemen matkakirja Havaintoja ja vaikutelmia kolmannesta valtakunnasta

MARIA WICH-MARKULA: Nuoren Thomas Mannin kertomukset

THOMAS MANN: Pettymys

THOMAS MANN: Vaatekaappi

EINO SANTANEN: Runoja

TIINA KÄKELÄ-PUUMALA: Matkalla kaiken aikaa: Thomas Pynchonen Against the Day

TOMMI KAKKO: Manalamatkailijan muistio

PERTTI JULKUNEN: Yrittäjä-äitien henki. Teatteri Telakka muistaa Markku "Peltsi" Peltolan taiteellista perintöä.

ESA MÄKIJÄRVI: Runoja

TAPANI KILPELÄINEN & JOUNI AVELIN: Lehtikatsaus

JYRKI HEIKKINEN: Sarjakuva

 

Arvosteluja:

 

- Elisa Helenius: Hetkien virtaa (Virginia Woolf: Jaakobin huone)

- Elisa Helenius: Rakastavat pelaavat julmaa peliä (Claire Castillon: Pieni sydän jaksaa rakastaa)

- Veli-Matti Huhta: Sivullisesta Muukalainen (Leif Salmén: Alas Akropoliilta)

- Esa Mäkijärvi: Runouden lippu salossa (Silja Järventausta: Liputettu päivä)

- Herman Raivio: Työn orjat työn yöstä nouskaa (Raija Julkunen: Uuden työn paradoksit. Keskusteluja 2000-luvun työprosess(e)ista)

- Markku Lehtinen: Teoriassa miltei mahdotonta (Toim. Tapani Kilpeläinen: Kääntökirja. Kirjoituksia kääntämisen filosofiasta.)

- Essi Henriksson: Vaarallista puhua (Kaari Utrio: Kiilusilmä feministi - eli miksi en enää matkusta junassa)

- Essi Henriksson: Splatteria kiiltävissä kansissa (Jari Järvelä: Romeo ja Julia)

- Päivi Liski: Kirjoittamisen laaja laji (Toim. Juri Joensuu et al.: Luova laji - Näkökulmia kirjoittamisen tutkimukseen)

- Päivi Liski: Sanasta kuvaa (Marja-Riitta Vainikkala & Marja-Liisa Kaltila: Sanasta kuvaksi, kuvasta sanaksi)

- Veera Turkki: Pystyssä vai polvillaan (Risto Oikarinen: Katumusharjoituksia)

- Markku Koivusalo: Vallan järkevää eli valtiomiehen sivistyspeili (Paavo Lipponen: Järki voittaa. Suomalainen identiteetti globalisaation aikakaudella)