|
|||||||||||
|
NVL:n talvipäivät Porvoossa vuonna 1926. Vasemmalta Ilmari Jäämaa, Martti Haavio, Leo Lindell ja Unto Karri.
Nuoren Voiman Liiton historia alkaa koulunuorisolle 1908 perustetusta Nuori Voima -lehdestä, josta kehittyi 1910-luvulla eri alojen harrastajia yhdistävä julkaisu. Lehden lukijat perustivat NVL:n virallisesti 1921, mutta jo edellisenä vuonna oli kirjattu 126 jäsentä. Mukana oli kirjallisuuden, musiikin, kuvataiteen, valokuvauksen, historian, käsityön, esperanton ja tekniikan harrastajia.
Lehdessä ilmoitettiin lokakuussa 1920, että jäseneksi pääsee ”jokainen Nuoren Voiman lukija, poika tai tyttö, joka on täyttänyt 12 vuotta ja lähettää - - harrastusnäytteen”. Jäseniksi liittyi tuolloin mm. useita tulevia kirjailijoita, jotka olivat syntyneet vuosisadan vaihteen paikkeilla: Elina Vaara, Ilmari Pimiä, Olavi Paavolainen, Lauri Viljanen, Einari Vuorela, Uuno Kailas, Arvi Kivimaa, Erkki Vala, Katri Vala.
Toiminta laajeni ja eri puolille maata perustettiin kymmeniä aktiivisesti toimivia osastoja ja harrastuspiirejä. Vuodesta 1922 alkaen järjestettiin vuosittain talvipäivät esityksineen, näyttelyineen, luentoineen ja kilpailuineen. Talvipäivät olivat näyttäviä tapahtumia, joihin saapui osallistujia eri puolilta maata. Samalla pidettiin liiton ja harrastuspiirien vuosikokoukset.
NVL:n perustaminen auttoi myös radioamatöörejä yhdistymään ja myöhemmin kehitys johti yleisradion syntymiseen.
1920- ja 30-luku
NVL:n Helsingissä 6.-7.1.1923 järjestämien messujen radiokonsertti. Oikealla konsertin järjestäjä Leo Lindell.
1920-luku oli Euroopassa kulttuuriradikalismin aikaa. Suomessa sen näkyvin ilmaus oli nuorvoimalaisten kirjailijoiden ja taiteilijoiden Tulenkantajat-ryhmä, joka sai nimensä NVL:n 1924 alkaneesta Tulenkantajat-albumista. Ryhmä vaati ikkunoiden avaamista Eurooppaan ja Olavi Paavolainen esitteli kirjassaan Nykyaikaa etsimässä Euroopan uusia taiteellisia virtauksia, dadaismia, futurismia jne.
Vaikka jäsenillä oli hyvin erilaisia taiteellisia ja yhteiskunnallisia näkemyksiä, Nuoren Voiman liitto toimi yhdistävänä tekijänä ja on ollut myöhemminkin puolueisiin sitoutumaton.
1930-luvulle tultaessa talvipäivät laajenivat entisestään. Myös keksijät esittelivät töitään. Suurinta huomiota talvipäivien historiassa herätti Vilho Setälän koneihminen, joka oli näytteillä talvipäivillä vuosina 1931-34. Se oli rakennettu Helsingin Puhelinyhdistyksen käytöstä poistetuista releistä. Keväällä 1931 perusti NVL:n kirjallisen harrastuspiirin puheenjohtaja Mika Waltari Helsinkiin keskustelukerhon, Kerho 31:n. Sen toiminta loppui saman vuoden syksyllä, mutta 1933 kerho alkoi kokoontua uudelleen ja sai nimen Kerho 33. Siitä muodostui pian kulttuurielämämme tunnetuin keskustelufoorumi, jonka tilaisuuksiin osallistui tavallisesti toistasataa henkeä.
1930-luvulla Nuoren Voiman Liitosta oli tullut jo merkittävä tekijä suomalaisessa kulttuurissa. Yhdysvaltain pörssiromahduksesta alkanut lama, Lapuan liike ja Mäntsälän kapina koettelivat yhteiskuntaa ja kiristivät ilmapiiriä. Vuonna 1936 Etsivä Keskuspoliisi syytti muistiossaan Kerho 33:a kansanrintamahankkeesta. Syytös oli aiheeton, sillä kerho pysyi poliittisesti puolueettomana, mutta syntynyt kohu vaikeutti tilaisuuksien järjestämistä ja syksyllä 1939 ne lopetettiin.
1940- ja 50-luku
NVL:n lausujain ja näyttelijäin harrastuspiiri perustettiin jo vuonna 1922 ja se toimi vilkkaasti vuosikymmeniä. Kuvassa Panu-kerhon lausujia, jotka esittivät uutta runoutta taiteilijakoti Lallukan salissa.
1940-luku oli vaikeata aikaa niin liitolle kuin koko Suomellekin. Toisen maailmansodan aika oli laskukautta, mutta toiminta jatkui edelleen ja lehti ilmestyi keskeytyksettä myös sotavuosina.
Vuosi 1945 merkitsi Nuoren Voiman Liitolle ja koko Suomen kulttuurielämälle uuden nousun alkua. Ikkunoita avattiin jälleen Eurooppaan ja laajemminkin maailmaan. Kerho 33 alkoi kokoontua entiseen tapaan ja liiton muuhunkin toimintaan tuli mukaan uuden sukupolven nuoria kirjoittajia, kuvataiteilijoita, lausujia ja näyttelijöitä. Harrastuspiireiksi vakiintuivat taiteelliset alat, kun radiotekniikka, pikakirjoitus, grafologia ja ilmailuharrastus eriytyivät omiksi järjestöikseen.
1950-luvulla nousi kirjallisuudessa ja taiteessa esiin modernismi, joka herätti laajaa polemiikkia. Konservatiiviset piirit hyökkäsivät rajusti sitä vastaan, mutta se valtasi nopeasti asemia ja näkemykset kirjallisuudesta ja taiteesta uudistuivat. Suomen kulttuurielämässä vallitsi nousukausi, syntyi uusia lehtiä ja ryhmittymiä.
Vuosikymmenen loppuun tultaessa NVL:n merkitys alkoi vähentyä, kun nuorten aktiivisuus suuntautui muualle, eikä liitto ei kyennyt uudistumaan kyllin nopeasti.
Vuonna 1959 kutsuttiin NVL:n uudeksi toiminnanjohtajaksi Erno Paasilinna, jonka ympärille ryhmittyi nopeasti joukko nuoria kulttuuriradikaaleja. Alkoi värikäs 60-luku. Vuosikymmenten aikana osa jäsenistöstä oli ikääntynyt ja jännitteitä syntyi, kun nuoret valtasivat asemia liitossa ja maamme kulttuurielämässä. Mukana oli kaiken aikaa myös aktiivisia senioreja, esimerkiksi Paavo Aarnio, joka oli liittynyt jäseneksi 1922 ja valittu ensimmäisen kerran Kerho 33:n puheenjohtajaksi 1933 Waltarin jälkeen.
Kirjoittajien lähettämien tekstien arvostelut olivat 50-luvulla kuihtuneet muutaman rivin maininnoiksi lehden palstoilla. 1968 perustettiin edelleen toimiva arvostelupalvelu, josta kirjoittajat saivat perusteellista, toisinaan hyvinkin suorapuheista kritiikkiä.
1960- ja 70-luku
Kuvassa vas. NVLn toiminnanjohtaja Pekka Peltola, taloudenhoitaja Leena Kotti sekä Nuorison Taidetapahtumaa tekevät Marja Mahkonen ja Ilpo Tiihonen.
1960-luvun radikalismi huipentui 1969 Karhulan talvipäivillä, josta lehdet kirjoittivat räväköitä juttuja, kun salissa huudeltiin anarkistisia ja poliittisia iskulauseita ja poltettiin Yhdysvaltain pienoislippu. Elettiin ajassa ja maailmalta tulevien vaikutteiden virrassa, ikkunat olivat auki muuallekin kuin Eurooppaan.
1950-luvulta periytyvät taloudelliset vaikeudet ja valtion tuen supistuminen vaikeuttivat toimintaa 1960-luvun lopulla niin, että Nuoren Voiman julkaiseminen oli joksikin aikaa lopetettava ja 1973 se ilmestyi taloudellisista syistä tabloid-kokoisena sanomalehtenä.
1972 - 1976 liittoa johti puheenjohtajana Väinö Kirstinä. Liiton toiminta laajeni, talous kohentui ja tehtiin yhteistyötä muiden kulttuurijärjestöjen kanssa. Vuoden 1975 toimintakertomuksessa voitiin todeta, että Nuoren Voiman Liitto oli edelleen maan johtava kulttuurin harrastajia palveleva ja ohjaava elin.
Vuosikymmenen puolivälissä syntyi Myrsky-ryhmä, joka järjesti matineoita ja julkaisi antologioita. Perustajajäseniä olivat mm. Teemu Hirvilammi, Annika Idström, Hannu Kankaanpää, Anja Kauranen ja Ilpo Tiihonen. Myrskyä seurasi 1980-luvun alkuvuosina Kiima, jossa oli mukana punkia ja uuden aallon rock-kulttuuria edustavia nuoria.
1980- ja 1990-luku
Nuoren Voiman Liiton runoratikka kierroksella Reiman päivänä 5.11.1986.
1985 liitossa ja Nuoressa Voimassa alkoi uusi nousun kausi, kun toiminnanjohtajaksi ja lehden päätoimittajaksi tuli Seppo Heiskanen. Lehteä uudistettiin, taiteet ja yleiskulttuuri nousivat yhä enemmän esille. Ennen kaikkea tietysti kirjallisuus, mutta sen ohella myös kuvataiteet ja valokuvaus.
NVL:n 1980- ja 90-lukujen aktiivisia toimijoita koolla käännösseminaarissa. Takarivissä mm. Maria Säntti, Markus Nummi, Riina Katajavuori ja Jukka Koskelainen, etualalla Jyrki Kiiskinen, Jouni Inkala ja Helena Sinervo.
1990-luvun alussa lehti nousi uuteen kukoistukseen Jyrki Kiiskisen ja Jukka Koskelaisen tultua päätoimittajiksi. Se alkoi profiloitua yhä enemmän kirjallisuuteen ja filosofiaan ja vähitellen lehteä alettiin toimittaa teemanumeroiksi. Liitto osallistui aktiivisesti erilaisten kulttuuritapahtumien järjestämiseen, yhteistyötä tehtiin mm. MUU ry:n kanssa. Elävien Runoilijoiden Klubi (ERK) perustettiin yhdessä WSOY:n kanssa vuonna 1994 ja se sai heti ensimmäisessä tilaisuudessaan 800 jäsentä. ERK järjesti runsain mitoin erilaisia runotapahtumia risteilyistä ratikkaperformansseihin. Arvostelupalvelun oheen perustettiin Nuorten Kirjoittajien Klubi, jossa harrastajakirjoittajat pääsevät tapaamaan toisiaan vierailevan kirjailijan ohjaamina. Klubi toimi vuoteen 2006 asti.
Kansainväliset suhteet ovat jatkuvasti olleet keskeinen osa Liiton toimintaa. Nuoren Voiman Liiton aktiivit ovat 1980-luvulta alkaen matkustaneet esiintymään ulkomaille. Kansainväliset suhteet tiivistyivät 1990-luvulla. Matkoja varten käännettiin paljon runoja, joita julkaistiin myöhemmin monissa ulkomaisissa kirjallisuuslehdissä. Myös 1994 käynnistetty Sähköiset säkeet / Electric verses -verkkorunoantologia oli avaus kansainväliseen yhteistyöhön. Antologia täydentyi vuoteen 1998 mennessä ja sitä ylläpidettiin vielä vuoteen 2007 saakka.
2010-luvulla 90-vuotias Nuoren Voiman Liitto on yksi Suomen perinteikkäimmistä kulttuurijärjestöistä. Liitto on säilynyt nimensä veroisena, sillä sen toiminnassa ovat kaikkina aikoina olleet mukana nuoren kirjallisen sukupolven edustajat. |
Nuoren Voiman Liitto täytti vuonna 2011 90 vuotta. Lisätietoa liiton historiasta löydät juhlavuoden kunniaksi julkaistuilta internetsivuilta |
|||||||||
