Kritiikki IV

Sisällysluettelo »

PÄÄKIRJOITUS

Ratkaisemattomuudesta

Tästä Kritiikin numerosta löytyy tavallista enemmän ortodoksiaa (myös kriittisiä editioita voisi ajatella sellaisina; vieläpä löytyy yksi epistolakin). Toisaalta lehdessä pohditaan paitsi kauneutta myös kritiikin yksisilmäisyyttä, johon tarjotaan vaihtoehdoksi kolmisilmäisyyttä. Jostain oireilusta tämä kertoo.

Suoraviivainen junttaus tai muu yksioikoinen populismi on vallannut inhimillisen olemassaolomme tärkeimmän alueen. Emme näe henkisessä horisontissa enää mitään ratkaisematonta, emme tajua tai käsitä sellaista. ”Ratkaisematon” (ehkäpä isolla R:llä?) on menettänyt kollektiivisessa tajunnassamme lumovoimansa. Tämä taantumuksellinen suuntaus on mielestäni jatkunut nyt noin 20 vuotta. Kuka enää on kiinnostunut Ratkaisemattomasta, Toisesta, tai Derridasta?

Mitä seuraa kun kristinuskon lumous särkyy, kysyy yksi tämän numeron kriitikoistamme David Bentley Hartin Ateismin harhat -kirjan arvostelussaan. Kaksikymmentä vuotta sitten minulle ei olisi tullut mieleenkään, että Pyhän Kolminaisuuden romahtamisessa olisi mitään ongelmaa, olihan ajattelu muutenkin täynnä erilaisia triadeja (Freudista ja Lacanista alkaen; nelikenttiäkin löytyi, mutta ne ovat toinen asia).

Nyt kuitenkin huokaisen, kun luen että ”eihän ’abstrakti ykseys voi olla kaunista samalla tavalla kuin kolminkertaisen äärettömyyden tanssi’”. Lause löytyy Serafim Seppälän kirjaa Kauneus. Jumalan kieli käsittelevästä kritiikistä. Kauneus on nimenomaan kolmiyhteyden ratkaisemattomuudessa.

Kritiikki_IV-sitaattiRatkaisemattomuus on myös kritiikin elinehto. Muuten ollaan tekemisissä vain mielipiteiden kanssa, vieläpä täysin abstraktien ja absoluuttisten sellaisten. Lauotaan kaikenlaista, mutta mitä merkitystä sillä on, ellei ole Toista. On vain minä, ja minun maailmani, mun totuus. Ehkä siis myös kritiikillä on kolmiyhteytensä: tietty määrä ortodoksiaa, hyppysellinen kauneutta ja alati yllättävänä ainesosana se Ratkaisematon.

Tässä numerossa muistamme Derridasta ja Divinesta inspiroitunutta filosofi Jari Kauppista, joka menehtyi kesäkuun alussa. Yksi hänen legendaarisista heitoistaan oli: ”Suurin ongelma kasarissa oli, että silloin ei Helsingistä saanut mustaa kynsilakkaa.” Niinhän se oli, melkein yhteiskunnallinen vääryys. Jari kirjoitti päätoimittajuuteni aikana sekä Nuoreen Voimaan että Kritiikkiin mainioita tekstejä, joissa aina oli jokin aivan oma perspektiivinsä, kussakin erilainen. Nyt tuntuu todella siltä, että eräs aikakausi olisi päätöksessä.

Tai kriisissä. Ajattelun Pyhä Kolmiyhteys – olkoon sitten Lacania tai muuta Ratkaisematonta – voi varmasti olla yhä positiivinen vaihtoehto ajalle, joka mässää yksioikoisuudella – ajalle, josta lumous ylipäänsä on kaikonnut.

Martti-Tapio Kuuskoski

Päätoimittaja

---------------------------------

Tekstinäytteitä KRITIIKKI IV -numerosta:

H. K. Riikonen: Hyveinä oppineisuus ja tarkkuus – näkökulmia kriittisiin editioihin
Miguel de Cervantes Saavedra, Don Quijote de la Mancha. Edición del Instituto Cervantes 1605–2005
Johan Paulinus (Lillienstedt), Magnus Principatus Finlandia. Suomen Suuriruhtinaskunta.
Aleksis Kivi, Nummisuutarit. Komedia viidessä näytöksessä. Kriittinen editio.

Erkka Mykkänen: Helmikuu romaniaktivisti Paul Polanskyn kanssa
Paul Polansky, Mustalaistaksi

Kimmo Ketola:
Mitä kristinuskon lumouksen särkymisestä seuraa?

David Bentley Hart, Ateismin harhat




« Takaisin

Muut numerot: Kritiikki



Kaikki ilmestyneet numerot