Kritiikki III

Sisällysluettelo »

PÄÄKIRJOITUS

Mitä kriitikko oikein esittää?

Suomessa on tänä vuonna julkaistu hämmentävä määrä kirjailijaelämästä kertovia romaaneja, enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisia. Mainittakoon tässä vain kaksi, Kreetta Onkelin satiirinen Kutsumus ja Juha Itkosen postmodernejakin kerronnankeinoja hyödyntävä Seitsemäntoista.

Kummassakin teoksessa kommentoidaan myös kriitikon elämää. Onkeli kirjoittaa kirjailijaksi vielä kypsymättömän päähenkilönsä kriitikontyöstä: ”Kirjoitin arvion takakansitekstin, selailun ja historiantietojeni pohjalta. Kukaan ei huomannut paneutumiseni tasoa. Muotoilin otsikoksi ’Kerran viel’ – kasa paskaa’. Kirjailija syöksyi metron alle. Hän oli taipuvainen masennukseen.”

Itkosen romaani taas ennakoi omaa vastaanottoaan sisältämällä oman kritiikkinsä. Romaanissa murskakritiikin saanut kirjailija Julius Ilonen kirjoittaa lehdelle lähettämässään vastineessa: ”Asiallisen ja ammattitaitoisen arvostelun pitäisi olla jokaisen kirjailijan perusoikeus. Suoraselkäistä olisi etsiä jokaiselle kirjailijalle arvostelija, jonka asennetta arvioitavaan teokseen ei voi ennalta arvata.”

Kritiikki_III_sitaattiSuomen kokoisessa maassa melko haastava vaatimus, tuo viimeksi mainittu, vaan ei mahdoton. Mutta vaikka kriitikko täyttäisi tuon kriteerin ja olisi lisäksi Onkelin kuvaaman, ravintola Manalassa yöt läpeensä istuvan kriitikon vastuuntuntoinen vastakohta, tuskin kirjailijan huoli kriitikoiden sanomisista silloinkaan lakkaisi.

Hyvään kritiikkiin, niin kuin kaikkeen ajatteluun – kuten voimme tämänkertaisesta suurennuslasisitaatista (joka on tavan mukaan peräisin eräästä tässä lehdessä arvostellusta kirjasta) huomata – kuuluu nimittäin myös sellaisten alueiden selvittäminen, jotka saattavat osoittautua kirjoituksen painajaismaisiksi puoliksi. Siksi joksikin, mitä ei voinut ennalta tietää.

Tämän on oivaltanut Antti Nylén, jonka esseistiikkaa analysoidaan numeromme kirjallisuusesseessä. Kuten myös Goncourt-palkinnon uudesta romaanistaan La carte et le territoire (”Kartta ja alue”) saanut Michel Houellebecq, melankolinen sivustakatsoja, joka antaa teoksessaan paloitella ”Alkeishiukkaset ja Oikeus nautintoon -romaanien tekijän” amputaatiolaserilla.

Oletettavasti hyvään kritiikkiin kuuluu myös hiven runoutta, jonkin sellaisen pyhän nimeämistä, jonka haluaisi ottaa talteen jos vain voisi.

Martti-Tapio Kuuskoski

Päätoimittaja

---------------------------------

Tekstinäytteitä KRITIIKKI III -numerosta:

Hanna Oksanen & Lauri Myllymäki: Esseekonetta purkamassa: Antti Nylénin tekijä
Antti Nylén, Halun ja epäluulon esseet
Antti Nylén, Vihan ja katkeruuden esseet

Laura Lindstedt: Uskon ja fabuloinnin nimeen, amen
Kristina Carlson, Herra Darwinin puutarhuri

Aki Petteri Lehtinen: Houellebecq on kuollut. Eläköön Houellebecq!
Michel Houellebecq, La carte et le territoire




« Takaisin

Muut numerot: Kritiikki



Kaikki ilmestyneet numerot