Nuori Voima 5/2012 - Spekulatiivinen realismi

Sisällysluettelo »

PÄÄKIRJOITUS

NUORI VOIMA 5/2012, teemana Spekulatiivinen realismi 

 

”Tosi spekulatiivista!”

 

Vuoden 2009 ensimmäisessä Nuoren Voiman numerossa, jonka teemana oli ”Kielto”, esiteltiin suomalaiselle lukijakunnalle omintakeinen, aivan omia ajatuspolkujaan kulkeva ranskalaisfilosofi François Laruelle (s. 1937) sekä hänen niin kutsuttu ei-filosofiansa. Ainakin allekirjoittanut – derridansa ja deleuzensa lukenut – pitää Laruellen ajattelua aidosti uudenlaisena ja kiehtovana avauksena merkityksen perimmäisten syntyjen pohdintaan. 

Tuosta numerosta lähtien mielessäni on pyörinyt ajatus, että olisi tarkemmin otettava selvää, mistä on kysymys spekulatiiviseksi realismiksi kutsutussa filosofisessa suuntauksessa, jonka yhtenä edeltäjänä Laruelle usein mainitaan. 

Nyt, vihdoin, pääsemme esittelemään spekulatiivisen realismin ydinajatuksia ja suuntauksen keskeisiä nimiä, sellaisia kuin Ray Brassier (s. 1965), joka pitää Laruellea oppi-isänään ja arvostaa tämän ankaraa asennetta filosofista ajattelua kohtaan ja jolta koko termi ”spekulatiivinen realismi” on peräisin, ja Quentin Meillassoux (s. 1967), jonka taustalta löytyy mentori Alain Badiou, mutta joka on kuitenkin jo jättänyt oppipojan aseman kauas taakseen.

Yhdysvalloissa opettava ja spekulatiivista realismia tutkiva Leon Niemoczynski esittelee Nuorelle Voimalle kirjoittamassaan johdantoesseessä paitsi spekulatiivisen realismin lähtökohtiin kuuluvan korrelationismin kritiikin, myös edellä mainitut filosofit. Näistä spekulatiivisen realismin edelläkävijöistä kumpikin kontribuoi myös itse tässä numerossa. 

Lehdessä julkaistava Ray Brassierin essee ei varsinaisesti edusta spekulatiivista filosofiaa, vaikka joitain implisiittisiä yhteyksiä voinee tekstistä esiin kaivaa. Essee käsittelee noise-musiikiksi nimetyn epägenren kiinnostavimpia tekijöitä. 

Filosofiapakettimme täydennykseksi Ari Korhonen selvittelee Quentin Meillassoux’n tuoreen, Mallarmén Nopanheitto-runoelmaa käsittelevän teoksen yhteyttä filosofin ajatteluun. (Tästä klassikosta näemmä aivan jokaisen ranskalaisfilosofin on päästävä sanomaan sanansa!)

Spekulaation ja realismin sanapari yhdistyy lehdessä toki myös monilla muilla tavoilla – kuten nyt vaikkapa Taneli Viljasen kertomuksessa ”Isä ja poika ja isä”. Erityisen ylpeänä Nuori Voima tarjoaa Jaakko Yli-Juonikkaan 650-sivuiseen mammuttiteokseen Neuromaani muutaman spekulatiivisen lisälehden, jotka voi myös kätevästi leikata ja liittää oman Neuromaaninsa väliin sivun 77 ”paikalle”. Kirjassa sivulla 69 viitataan juuri näihin lehtiin, jotka siis sisältävät luvun 23.4. 

Nuoren Voiman Novelli palaa! -osiossa esitellään ensi kertaa Suomessa (joskus myös Alexander Klugeen verrattu) ranskalainen kirjailija Pierre Michon (s. 1945), jonka hämmästyttävä kieli resonoi teemamme kanssa. Kristina Carlson on ottanut myös teemahaasteen vastaan kirjoittamalla numeroomme novellin ”ELLEN”.

Quentin Meillassoux kirjoittaa tämän lehden sivulla 19 erityisestä ajallisuuden muodosta, hyperkaaoksesta, ”joka eroaa jyrkästi siitä, mitä yleensä kutsumme ’kaaokseksi’. Tavallisesti kaaos tarkoittaa meille epäjärjestystä, satunnaisuutta, kaiken ikuista muuttuvaisuutta.” Juuri tällaisen hyperkaaoksen taiteellinen luoja on Rose Lowder (s. 1941), aivan ainutlaatuinen elokuvantekijä, jonka filmistripit värittävät numeromme sivuja ja josta lisää seuraavalla aukeamalla. 

Martti-Tapio Kuuskoski

P. S. Metodin esitys -palsta päättyy tässä numerossa. Viimeinen metodi on saanut nimensä myyttisestä Khimaira-eläimestä. Suuret kiitokset palstanpitäjille Juri Joensuulle & Harry Salmenniemelle!

 

 




« Takaisin

Muut numerot: Nuori Voima



Kaikki ilmestyneet numerot